Sain viime viikolla osallistua Hanasaaren kulttuurikeskuksessa mielenkiintoiseen seminaariin, jossa pohdittiin yhteiskunnallisia kysymyksiä otsikolla “Suomi ja Ruotsi globaalissa muuttoliikkeessä”. Aamupäivän aikana Ruotsin tulevaisuuden tutkimuksen instituutin johtaja Joakim Palme ja nykyisin tuottajana toimiva, maahanmuuttoministerin entinen neuvonantaja Ozan Sunar keskustelivat aiheen tiimoilta. Keskustelussa käytiin läpi Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa kautta aikojen. Erityisesti minua kiinnosti se, mitä puhuttiin maahanmuuttajien tilastoimisesta eri perustein yhteiskunnallisen ja sosiaalipoliittisen tutkimuksen varjolla.
Oli herkullista, että aamupäivän aikana erityisesti tuottaja Ozan Sunar voimakkaasti kritisoi sitä valtavaa tilastoarsenaalia, jota Ruotsissa on viime vuosikymmenien aikana maahanmuuttajuuden ympärillä tuotettu. Iltapäivällä saimme sitten muiden esiintyjien joukossa kuulla suomalaista tutkijaa, joka esitteli laajan tilastokoosteen maahanmuuttajataustaisesta työvoimasta Suomessa. Olen erilaisissa seminaareissa ja kehittämistyöryhmissä huomannut, että Suomi elää nyt sitä vaihetta, joka alkaa Ruotsissa olla ohitse. Meillä tuntuu irtoavan melko hyvin varoja tutkimukseen, kunhan tutkimusaiheena on maahanmuuttajuus jossakin muodossaan.
Ruotsissa saadun kokemuksen perusteella Ozan Sunar sanoi painokkaasti ääneen sen, mitä olen usein erilaisia maahanmuuttajuuteen kohdistuneita tutkimuksia tai hankkeita Suomessa seuranneena miettinyt. Monen tutkimuksen kohdalla olen kysynyt: Millä tavalla maahanmuuttajuus itse asiassa on tässä tilastollisessa otoksessa selittävä, erottava tai merkittävä tekijä. Sunarin sanoin: “Miten pitkälle verta ja etnisyyttä voidaan pitää selittävänä tekijänä erilaisissa yhteiskunnallisissa ilmiöissä?”
Jaksan huomauttaa, nyt Sunariin tukeutuen: Usein maahanmuuttajuuteen pysähtyminen aiheuttaa sen, että asioiden oikeat syyt jäävät näkemättä. Esimerkiksi köyhyys, työttömyys, fyysiset ja psyykkiset sairaudet, oppimisvaikeudet, heikot arkielämästä selviytymisen taidot tai yksilöiden taloudellinen riippuvaisuus suvusta ja perheestä aiheuttavat yhteiskunnasta syrjäytymistä tai sen uhkaa aivan riippumatta siitä, mikä yksilön etninen tausta on. Nämä erilaiset syrjäytymistä vahvistavat tekijät ovat myös keskenään riippuvaisia. Kaikkien osallisuutta tahtova yhteiskunta ei eri luokitteluissa hyödy siitä, että etnisyys ja veri otetaan luokittelun perusteeksi. Ne eivät ole syitä, joihin kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuutta luovalla poliittisella päätöksenteolla voi puuttua.
Minna Anttonen
