Suomessa on tapana paheksua joulun materialismia. Yksien mielestä joulun kristillinen sisältö edellyttää sitä, että juhlinnan tulee olla vailla koreutta, toisien mielestä taas maapallon rajalliset ekologiset resurssit eivät kestä yhtään ylimääräistä kilowattituntia jouluvaloja tai kaunista turhuutta ystävän ilahduttamiseksi. Yleisessä keskustelussa kauppojen lokakuun lopussa avaamia jouluosastoja täytyy ehdottomasti syyttää joulun liian varhaisesta ryöstöviljelystä. Lahjoja ei saa antaa liikaa, korkeintaan jotain pientä –ja vain lapsille. Jouluna ei missään nimessä pidä ylensyödä, vaan vahtia tarkkaan pöydän energiatasetta ja rynnätä viimeistään jouluaamuna kuntosalille. Ylipäänsä kaikkea ylenpalttista tulee välttää, joulun pitää olla melkein kuin arkea. Kun töihin ei pääse suorittamaan, niin sitten kunnon ihmiset tekevät vähintään kymmenen kilometrin sauvakävelylenkkejä pakollisina vapaapäivinä.
Mitä jouluun tulee, en ole koskaan kuulunut ankeilijoiden joukkoon. Jouluvalot kaupoissa ilahduttavat minua pimeän, loputtomasti jatkuvan syksyn valaisijoina. Kiiltävät koristeet kertaavat ihanasti valojen heijastusta, pipareiden sekä muiden herkkujen tuoksu kaupoissa virittää odottamaan juhlaa. Tykkään kierrellä jouluosastoilla tunnelmoimassa ja ihailemassa somistajien hienoa työtä. Pitkin syksyä keräilen läheisilleni joululahjoja parjatuista kauppakeskuksista. Yritän löytää kaikille jotakin, josta he oikeasti ilahtuvat. Päälle hörppäsen joulun tuoksuiset maustekahvit ja katselen ihmisvilinää. En ahdistu jouluun valmistautumisesta, se on yksi suosikkivuodenaikani. Laitan myös ruokaa, kaikkia perinteisiä ja uusiakin herkkuja perheelleni ja ystävilleni.
Juhlan tunnelmaan valmistautumisessa olen saanut jakaa odotuksen ja laittamisen iloa työssäni maahanmuuttajien parissa. Vaikka suurin osa heistä ei jaa kanssani joulun kristillistä sanomaa, on käsitykseni juhlan luonteesta yhteneväinen heidän kanssaan. Juhla on jotakin perustavalla tavalla arjesta poikkeavaa. Silloin tuhlataan, jopa vaikka siihen ei olisi varaa. Juhlaan kuuluu yhteen kokoontuminen, kaikista hyvistä asioista nauttiminen ja rentoutuminen rakkaiden parissa. Myös niiden mukaan ottaminen, joilla ei jostain syystä ole mahdollisuutta tehdä juhlaa itselleen, kuuluu asiaan. Juhla valmistetaan ylenpalttisesti ja runsaasti, jotta on, mistä jakaa.
Olen saanut läheltä seurata muslimien Id-juhlan valmistelua muutamia kertoja. Siinä on monia samoja elementtejä kuin kotoiseen jouluumme valmistautumisessa. Tuntemani muslimit ovat hartaita uskovaisia, mutta en ole huomannut sellaista asennetta, että maallisen hyvän, ruuan ja uusien vaatteiden ja lahjojen sekä rahan jakaminen läheisten kesken jotenkin vähentäisi juhlan kunniallisuutta tai vesittäisi sen uskonnollista sanomaa.
Toivotan kaikille Trapesan asiakkaille, aktiiveille, vapaaehtoisille ja tukijoille hyvää uutta vuotta 2009, onnea ja menestystä sekä onnistuneita juhlia!
Minna Anttonen
