Olen teologian ylioppilas ja suoritan opintoihini kuuluvaa harjoittelua toimintakeskus Trapesassa. Tutustun keskuksen toimintaan kahden kuukauden ajan. Kaksi kuukautta on lyhyt aika joka kuluu nopeasti; erityisesti silloin kun koko ajan on tarjolla uutta opittavaa ja mielenkiintoisia tehtäviä. Hakeuduin harjoitteluun Trapesaan, koska olen kiinnostunut sekä maahanmuuttajien sopeutumisesta suomeen että järjestöjen toiminnasta. Järjestötyön kentästä voisi jopa löytyä se tulevaisuuden ”unelmien työpaikka”. Näiden kolmen viikon kokemusteni perusteella järjestötyö on suurin piirtein sitä mitä ajattelinkin sen olevan. Järjestötyöntekijän jokainen työpäivä on erilainen ja työssä joutuu tekemään monenlaisia asioita.
Näiden muutaman viikon aikana on herännyt myös monenlaisia, osin ristiriitaisiakin ajatuksia maahanmuuttajuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Olen rahoittanut opiskeluani työskentelemällä alalla, jossa suuri osa työntekijöistä on maahanmuuttajia. Työyhteisömme on koko ajan ollut monikulttuurinen. Olen seurannut monen maahanmuuttajan huimaa kielitaidon kehitystä. Työskentely suomenkielisessä ympäristössä on auttanut näitä henkilöitä sekä kielen oppimisessa että sopeutumisessa yhteiskuntaan.
Harjoitteluni aikana Trapesassa olen tavannut maahanmuuttajia, joiden suomenkielen taito on vielä hyvin heikko. Monet heistä ovat kotimaassaan korkeasti koulutettuja ja he puhuvat sujuvaa englantia. Töiden löytäminen on kuitenkin melko mahdotonta, koska he eivät osaa suomea tarpeeksi hyvin tai eivät juuri lainkaan. Kielikurssit ovat välttämättömiä, mutta nekin kaipaisivat tuekseen kielen aktiivista harjoittelua käytännön tilanteissa esimerkiksi työelämässä. Monilla työpaikoilla englannilla pärjäisi aivan mainiosti, kielen voi vaihtaa suomeksi kielitaidon karttuessa. Kielikursseilla opittu valuu täysin hukkaan kun kielen käyttämiseen ei tarjoudukaan mielekkäitä tilanteita. Lisäksi työttömät, yhteiskunnan tarjoamien tukien varassa elävät maahanmuuttajat hukkuvat tukien viidakkoon, josta ei aina selviä edes suomea äidinkielenään puhuva. Heikolla suomenkielen taidolla jo tukihakemusten täyttäminen on usein mahdotonta.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostetaan usein sitä, että maahanmuuttajat pitäisi saada töihin mahdollisimman nopeasti. Olen aikaisemmin ajatellut, että myös maahanmuuttajien kohdalla kielen oppiminen ja töiden saaminen olisi heistä itsestään kiinni. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että asia ei olekaan aivan niin yksinkertainen. Oma toimeliaisuus ja yrittäminen eivät aina riitä, kun vastassa ovat yhteiskunnan jäykkä tukipolitiikka ja työnantajien ennakkoluulot.
Tiina Kakkinen
